Selvisikö miun oikea diagnoosi viimein?

Sain paranoidisen skitsofrenian diagnoosin vuonna 2015, muutettuani uuteen kaupunkiin lapsuudenkodistani, ja siellä käyden samalla arkisin nuorten kuntoutusyksikössä. Ennen tätä se oli määrittämätön ei-elimellinen psykoosi.

Muistan kuinka siivottiin kaverini kanssa turhia papereita laatikoistani pois heitettäviksi, kunnes törmäsin lääkärin kirjoittamaan B-lausuntooni. Silmäni rävähtivät auki kun huomasin siellä mainitun skitsofrenia diagnoosin. "Tän täytyy olla virhe", muistan ajatelleeni naurahtaen, ja samalla paperia näyttäen kaverilleni.

Olin silloin Savonlinnassa asuessani todella hukassa, ja kielsin diagnoosin itseltäni. Tiesin kyllä aina että jokin miussa oli vialla, mutta että skitsofreniaako?! 

Muutettuani Kouvolaan ja aloitettuani psykoterapian olin edelleen hieman hakoteilla skitsofrenia diagnoosini kanssa. Kunnes loppuvuonna 2019 jouduin psykiatriselle osastolle älyttömissä ahdistuksissani. Samana vuonna olin lääkärin kanssa yhteisymmärryksessä pikkuhiljaa vähentänyt lääkkeitäni ja lopulta kesällä lopettanut ne. "Onhan vointini niin hyvä" lääkäri sanoi, kun samalla itse tuumin "Onkohan miulla edes skitsofreniaa". Psykoosi oli taas tuloillaan, muttei tällä kertaa kerennyt mennä pahaksi.

Osastojakson aikana ja sen jälkeen alkuvuonna 2020, aloin ottamaan maanisesti selvää asioista kuten diagnoosistani. Katsoin lukuisia videoita aiheesta. Tunsin että nyt viimein löysin itseni ja tarkoitukseni tässä maailmassa. Kunnes aikaa kului, ja alkoi masentaa. Mikään ei tuntunut enää miltään, ja oli vaikeampaa ylläpitää sosiaalisia suhteitani. Tunnistin saman kierteen, kuin mitä tapahtui edellisen 10 vuotta aiemman osastojaksoni jälkeen, ja mitä tapahtuu miulle aika useestikin. Olin ensiksi todella iloinen, aikaansaava ja sosiaalinen. Kunnes aikaa kului ja menin masennuksiin. Tämä sama kaava on toistunut monesti elämäni aikana, on todella hyviä mutta myös todella huonoja päiviä. Yhden päivän aikana saatan käydä läpi molemmat tunnetilat. Miuta on kuvailtu tuuliviiriksi.

Nyt viime vuoden 2022 lopulla miulla oli lääkärinaika. Lääkäri otti puheeksi sekamuotoisen skitsoaffektiivisen häiriön. Niin kuin itse jo olin pitkään aavistellut että jotain muutakin tässä on oltava, kuin vain skitsofreniaa.  

En tiedä skitsoaffektiivisesta häiriöstä paljoakaan, muuta kuin että se on skitsofrenian ja kaksisuuntaisen mielialahäiriön sekoitus. Siitä löytyy niin vähän tietoa, vaikka kuulemma 1% Suomessa sairastaa sitä, eli vähemmän kun mitä skitsofreniaa, mutta onhan se silti aika paljon ottaen huomioon Suomen väkiluvun. Ehkä se on se kuuluisa stigma. Vaikka aika monella suomalaisella psykoosisairaus on, niin ei niistä puhuta mielestäni tarpeeksi avoimesti, kuin muista mielensairauksista, kuten esim. masennuksesta.

Joka tapauksessa se ei toki ole sataprosenttisesti varmaa, onko miulla juuri tuo diagnoosi, sitä nyt seuraillaan omahoitajani kanssa meidän tapaamisilla. Kyseinen diagnoosi tuntuu itsestäni tällä kertaa vain niin valitettavan omalta. Ja samalla se myös tuntuu todella helpottavalle, viimeinkö miut on diagnosoitu oikein? Koska kyllä oikea diagnoosi antaa niin paljon ymmärrystä itseään kohtaan.

Terkuin, Katja