Oon ollut osa virtuaaliyhteisöjä jo pitkään ennen "somen aikakautta". Muistan kuinka himoitsin rekisteröityä irc-galleriaan vuonna 2005, olin silloin täyttämässä juuri 12 vuotta. Pyörin jo ennen sitä paljon ii2 kuvapalvelussa, ennen rekisteröitymistäni "galtsuun". Muistan kuinka se oli niin hiton iso juttu rekisteröityä noihin palveluihin. Olin siihen aikaan jo melko ahdistunut nuori tyttö, ja sainkin jonkinlaista hyvää oloa noista palveluista sekä tietysti uusia tuttavuuksia ympäri Suomen. Kyllä tuli myös kommentteja, jotka se pieni ja herkkä tyttö muistaa vielä tänäkin päivänä. En sinänsä siis kadu rekisteröitymistäni ja virtuaaliyhteisöjen käyttöä, mutta kyllä sitä tulee pohdittua minkälaista miun elämä olisi ollut jos en koskaan olisi jäänyt koukkuun sen aikakauden someen jo niin nuorena.
Voisin sanoa olleeni siis osa somea jo todella nuoresta iästä alkaen. Nykyisin taitaa olla jo aikalailla normi, että somea käytetään yllättävänkin nuoresta iästä lähtien. Miun mielestäni alle 12-vuotiaiden ei tulisi kuulua someen vielä pitkään aikaan. Seuraukset voivat olla kohtalokkaita. Jokainen vanhempi tekee tietysti omat päätöksensä.
On toki häilyvää että mitä alustaa pitää sosiaalisena mediana, esim. Youtuben käyttöä en ole lopettanut, koska minulle Youtube ei edusta somea, vaan paikkaa jossa voin videoiden muodossa kerätä informatiota minulle tärkeistä asioista. Kyllähän sekin alustana tietysti koukuttaa, mutta en koe sitä itselleni haitalliseksi.
Itselleni haitallisimmat jo vuosien kokemuksella ovat Facebook ja Instagram. Eivät nekään mielestäni ole täysin pahoja, onhan kaikella puolensa. Olenhan miekin näiden sosiaalisten medioiden kautta tutustunut useampaan tärkeään ihmiseen.
Tänä vuonna kuitenkin pitkän ahdistuskauden jälkeen viimein aloin huomata, kuinka ne vievät liikaa huomiotani. En ollut pystynyt enää pitkiin aikoihin keskittymään asioihin mistä mie oikeasti pidän, kuten lukemiseen. Prokrastinoin tuntikausia selaamalla instaa, ettei tarvitsisi alkaa siivoamaan. Ja tärkeimpänä huomiona pidin sitä kun turvauduin oman ahdistuksen tunteen kanssa someen. Some antoi miulle turvaa ja mielihyvää ahdistuksissani, juuri niin kuin silloin pienenä tyttönä. Tuntui että aloin hukuttamaan omat tunteeni ahdistuksen alle somen päättömällä selailulla. Sosiaalinen media ei kerta kaikkiaan enää vain palvellut miuta. Eikä se ole palvellut enää pitkiin pitkiin aikoihin, jos koskaan?
En toki nyt tässä sano että aion lopettaa somen käytön kokonaan, tai etten palaisi takaisin somen maailmaan. Mutta tällä hetkellä pieni tai suurempi tauko tekee oikein hyvää miulle noista suurimmista sosiaalisen median palveluista!
Enkä myöskään väitä että kaikki olisi mennyt kuin ruusuilla tanssien tämän somen käytön lopettamisen suhteen. Kun ei ole mennyt. Olen muun muassa ladannut tässä reilun viikon aikana TikTokin takaisin kaksi kertaa ja sitten poistanut sen, vaikka TikTokkiin en ole koskaan edes jäänyt koukkuun.
Olen myös alkanut käyttämään Jodelia, ehkä joidenkin mielestä huolestuttavankin ahkerasti. Luulen että se johtuu siitä, että yritän etsiä korvaavaa tekemistä puhelimella somen käytön sijaan. Nyt somesta erkanemisen jälkeen oon huomannut someriippuvuuden lisäksi olevani myös ihan puhelinriippuvainen.
Puhelimen käytön vähentämiseen miun työkalut on toistaiseksi olleet aika rajalliset, otan kaikkia vinkkejä ilomielin vastaan! Puhelinta kun kuitenkin tarvitsee päivittäin, siellä on mm. nettipankki ja mahdollisuus yhteydenpitoon muualla paikkakunnalla asuvan perheeni kanssa, ja toki myös ystävieni kanssa. Sitä ei pysty noin vain heittämään romukoppaan. Ajatuksenani onkin nyt lisätä vain muuta tekemistä arkeen, jotta tuota kohtalaisen suurta ruutuaikaani saisi pienennettyä. Tarkoituksena on käydä lenkeillä, viettää enemmän aikaa kissojen ja kihlattuni kanssa. Olla läsnä enemmän tässä hetkessä. Sitä taidan tarvita nyt kaikkein eniten!
Terkuin, Katja
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi! ♥